Realtor logo
post cover

Suomessa kahvia juotiin ensimmäisen kerran 1720-luvulla, jolloin juoma nousi Turun hienoston suosioon. 1800-luvulla juoma alkoi yleistyä myös rahvaan keskuudessa, vaikka nykyisen kaltaista jokapäiväistä juomaa se ei silloinkaan ollut. Suodatinkahviin suomalaiset tutustuivat vasta 1900-luvun keskivaiheilla, sitä ennen kahvia valmistettiin itse jauhetuista pavuista.

Pula-aikana kahvi oli arvossaan

Kahvista on ollut Suomessa myös pulaa monta kertaa ja sitä on kieltojen aikana myös salakuljetettu maahan. Salakuljettajat toimittavat Suomeen raakoja kahvipapuja, jotka sitten paikan päällä paahdettiin ja jauhettiin. Papujen paahtamista varten kehitettiin aivan omanlaisensa astia, prännäri, joka asetettiin hellan päälle. Prännäri toimi siten, että kampea vääntämällä papuja pystyi pyörittelemään astiassa ja näin ne paahtuivat tasaisesti.

Papujen paahtaminen oli tarkkaa työtä, sillä raaka-aineet olivat kalliita. Pavuista haluttiin paahtaa mahdollisimman tummia, sillä silloin tarpeeksi vahvaa kahvia sai valmistettua pienemmästä papumäärästä. Samalla vaarana oli kuitenkin papujen palaminen. Paahtoasteen näki kahvipapujen väristä ja rakenteesta. Kun pavut olivat paahtuneet tarpeeksi kauan, ne pystyi puraisemaan rikki. Lopuksi paahdetut pavut murskattiin. Tähän käytettiin aluksi puista nuijaa, mutta pian suomalaisissa kodeissa alkoivat yleistyä kahvimyllyt. Tapana oli jauhaa aina kerrallaan vain yhden pannullisen verran papuja.

Kahvin valmistaminen antoi kodille tietyn statuksen

Kahvimyllyt nousivat kodeissa tietynlaisiksi statussymboleiksi, sillä ne olivat arvokkaita esineitä ja tavallaan Suomen ensimmäisiä kodinkoneita. Kahvimyllyt asetettiin kotona esille kaikkien nähtäväksi, muillekin merkiksi siitä, että tässä kodissa nautitaan kahvia. Kahvi valmistettiin joko avotulella tai hellan päällä kuparipannussa. Kahvimyllyn tavoin myös kuparipannut haluttiin pitää näyttävästi esillä. Tämä oli helppo tapa kertoa, että kodissa on varaa juoda kahvia ja valmistaa sitä oikeilla välineillä. Erityisen varakkaissa perheissä saattoi olla useampikin kuparipannu, sillä kahvia täytyi olla valmis keittämään jatkuvasti vieraita varten.

Pannukahvin valmistaminen ei ollut aivan yksinkertaista

Pannu oli siitäkin kätevä kapistus, ettei tuolloin tarvittu erillisiä kahvimittoja. Vesi kiehautettiin ja kahvinpuruja lisättiin pannun kannella mitaten. Yhdestä kannellisesta tuli juuri sopivasti puruja pannuun. Kahvi jäi tuohon aikaan helposti sameaksi ja se täytyi erikseen selkiyttää, jotta purut laskeutuivat kauniisti pohjalle. Tässä käytettiin apuna mm. huolella puhdistettuja kalan suomuja, joita kaadettiin kahvin sekaan.

Kahvin ollessa täysin uusi asia, sattui sen keitossa toisinaan myös hassuja vahinkoja. Kylillä kerrottiin tarinaa emännästä, joka halusi tarjota papille kahvia, mutta ei ollut perehtynyt sen tarkemmin siihen, minkälaisesta juomasta oli kysymys. Niinpä hän keitti kahvinpurut kiehuvassa vedessä, heitti ruskeaksi värjäytyneen veden pois ja tarjosi hämmentyneelle papille kupillisen kahvinporoja. Toisessa kodissa taas yritettiin tuntien keittämisellä saada valmistettua herkullista ruskeaa nestettä, mutta raakana sekaan laitetuista kahvipavuista se ei jostain kumman syystä onnistunut.

Purut käytössä useampaan kertaan

Kahvinvalmistusvälineiden lisäksi itse kahvi oli kallista, joten käytetyt kahvinporot säilöttiin huolella. Ensi kertaa keitetyistä poroista tarjottiin kahvia oikeastaan vain silloin, kun kylään osui erityisen kunnianarvoinen vieras. Muille vieraille sai kelvata jo muutamaan kertaan käytetyistä kahvinporoista kiehautettu sumppi, joka valmistettiin aivan erillisessä pannussa. Aina kahvinkeiton jälkeen purut lisättiin sumppikannuun odottamaan ja niitä käytettiin uudelleen niin kauan kuin niistä suinkin lähti makua irti. Tärkeintä tässä juomassa oli kuitenkin kahvin ulkonäkö, ei niinkään maku.

Suodatinkahvin suosio alkoi 1960-luvulta

Vähitellen kaupoissa yleistyi valmiiksi jauhettu kahvi, johon suomalaiset suhtautuivat kuitenkin pitkään epäilyksellä – eihän voinut tietää mitä korviketta jauheen sekaan oli sotkettu. 1960-luvulla markkinoille tulivat sähköllä toimivat kahvinkeittimet, mutta todelliseen suosioon ne nousivat vasta kymmenen vuotta myöhemmin. Vähitellen suodatinkahvi syrjäytti suomalaisten suosikkina pitkään pysyneen pannukahvin.

Tags: